Kuinka voikaan olla näin väsynyt vasta kolmen luentopäivän jälkeen?!?
Onneksi aamujani on kuitenkin helpottamassa uusi-vanha kelloni, jonka löysin viikko takaperin mummolani varastosta.
Oli erittäin outoa totutella kellon tikitykseen, sillä en ole kuullut vuoteen minkäänlaista kellon ääntä.
Miten jostian voikaan lähtä niin mieletön mökä!
Erityistä ylpeydenaihetta lisää myös vanhan, mustan Lival-seinävalaisimelleni löytämä kumppani.
Samaisen varaston seinältä löytyi nimittäin myös valkoinen yksilö!
Alunperin nämä kuuluivat edesmenneen ukkini edesmenneemmälle veljelle, joten olin enemmän kuin mielissäni,
että sain kaapattua nämä mukaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti