20140415

Asian touch

Säästä hyvää päivää! Tällä hetkellä Rovaniellä paistaa aurinko lähes poutaiselta taivaalta, ja ilmassa on kevään tuntua. Aurinkoisissa kohdissa lämpötila voi nousta jopa yli +10-asteen. Illaksi on odotettavissa kaunis keväinen auringonlasku. Haha, pitäisiköhän vakavasti harkita uranvaihtoa! Tosin aijon muutenkin tähdätä johonkin tuonne päin, suunnitelmana ei ole kuitenkaan rantautua ihan sääkarttojen eteen. Kuitenkin, erityisesti tänään on alkanut toivo taas heräilemään nurmikon vihertymisestä ja luonnon heräämisestä eloon. Odotan niin paljon, että naapurimetsän hiihtoladut sulavat, jotta ei tarvisi käyskennellä aina niillä kapeilla ja pian sohjoisilla luontopoluilla. Kevään kukkia odotellessa vainuni on suunnantautunut Aasiaan ja sen ihanaan väri- ja kuvioloistoon. Skandinaavisuuteen yhdistettynä tyyli iskee vähän liiankin kovaa omaan visuaaliseen silmääni. Pakko saada jotain uudistuksenpoikaista edes himpun verran! Jos vaikka viimeinkin saisin hankittua bonsaipuun tai itämaisia ruukkuja ja nättejä (lukekaa ei-niin-ranttuja) kasveja. Kasviehdotuksia saa heittää! Mielellään sellaisia, jotka eivät ole kissalle myrkyllisiä.

P.S. Tuommoinen pyöreä lasiovi on pakkohankinta omaan tulevaan kartanoon! 
Asian4
Asian1Asian2Asian3
Kuvat: Pinterest

20140412

DIY: Lasinaluset

Olen jo jonkin aikaa haaveillut lasinalusten perään. Pöytäni maali on luokkaa "kaikki lämmin tarttuu kiinni", joten oli pakko kehitellä jotain järkevää ratkaisua kahvikuppini alle. Vihdoinkin ikuinen pelko ympyrästä maalipinnalla on voitettu. 

Ajatuksena on ollut alusta lähtien, että teen lasinaluset itse. Ainakin kuukauden verran olen tätä ideaa kypsytellyt, ja mielessä on ollut kuvion maalaamista sabluunalla puupintaan. Jokin kuitenkin maalaamisessa arvelutti. Ehkä jäljen mahdollinen epäonnistuminen ja erittäin työläs korjaus tai maalin saannin odottaminen. Onneksi sain maalidilemmani ratkaistua mustalla kontaktimuovilla, jonka olin jokin aika sitten hankkinut tekemääni kannettavan Ron Swanson -tarraan. Piirsin aluksi kontaktimuovin nurjalle puolelle haluamani muodon, minkä jälkeen leikkasin ne irti ja liimasin puulle. Ennen leikkaamista on hyvä muistaa tarkistaa, että malli on varmasti piirretty nurinpäin, sillä liimatessa kuva peilaantuu. Helppoa ja nopeaa! Boonuksena tarrat saa otettua puusta pois ilman jälkiä, joten alusiin voi tehdä yhä uudelleen ja uudelleen uusia kuvioita.



20140407

What I've been up to

Viimeaikoina on ollut ihan mielettömästi monenlaista hommaa. Perus tylsien massaluentojen, niiden kurssitöiden ja ruotsinopiskelun lisäksi To Do -listalla on ollut Lapin Keskussairaalan erään taukohuoneen sisustussuunnittelua sekä julkisen tilan tekstiilien ja tämän vuoden Habitaren Lapin yliopiston Sisustus- ja tekstiilimuotoilijoiden oman messuosaston suunnittelua. Ihanat kevätpäivät ovat onneksi pystyneet pitämään mieleni ihan jossain muualla kuin stressitilanteessa ja ovat tehneet jokaisesta ylityöllistetystä päivästä ihanan levollisen. (Taino eihän mikään ylityöllistelyltä ole tuntunut, kun suurimman osan töistä on saanut tehdä kotona, siihen omaan nopeaan tahtiin kahvia ja teetä juoden.) Myös tämä luovaakin luovempi työskentely, jossa opettajat ja muut kanssaopiskelijat eivät ole työskenneltäessä hengittämässä niskaan, on saanut minut jopa innostumaan erityisesti tekstiilisuunnittelusta. Ensireaktio tuolle sisustussuunnittelun kurssiin kuulumattomalle osa-alueelle oli niin huiman tympääntynyt, että itsekin olen yllättynyt työn lopputuloksesta. Ylitin itseni mennen, tullen ja palatessa, kun en ole tuhlannut mietettäkään kuosin kuosille. Tässä se taas nähdään, että oma tapa paras tapa! Kaikki ovat aina valittaneet minulle touhottamisestani ja tuosta johtuvasta suunnittelemattomuudesta, mutta kerrankin voin sanoa, että näistä ominaisuuksista on ollut vain hyötyä. En olisi osannut koskaan kuvitellakaan, mihin kaikkeen Photoshop saa kuosit taipumaan, vaikka ohjelmaa olen käyttänyt jo yläasteelta asti. (Uusi rakkauteni: Filtterit <3) Loppuviikoksi saa melkeinpä kyllä heittää suunnittelutyöt narikkaan, kun täytyy luoda erittäin luovaa tekstiä muutamaan prosessipäiväkirjaan ja gradu-tekstitarkasteluesseeseen. Entä jos vaan ei halua?


20140401

Nationall

Ihana kevät alkaa olla jo saapunut tännekin Pohjoiseen, ja kesän suunniteleminen on jo täydessä vauhdissa. Outoa, kun aurinko paistaa jo pitkälle iltaan, vastahan auringonsäteet loppuivat jo  aikaisin iltapäivästä! Kesäfiiliksien myllertäessä mielessä on tullut postitettua kesätyöpaikkahakemuksia  pitkin maita ja mantuja. Toivotaan, että edes jostain paikasta nappaisi! Ihan toimeettomana en haluaisi tätä kesää kuitenkaan viettää. Jos ei muuta, niin aina voi kyllä keksiä omia prokkiksia ja yrittää saada niitä eteenpäin myytyä. Enivei, meillä oli syksyllä Tekstiilisuunnittelu 2 -kurssi, jonka kurssitehtävänä oli luoda julkisen tilan tekstiilimallisto. Tässä olisi muutamia portfoliostani kuvakaapattuja sivuja malliksi, millaista hommaa me täällä Lapissa joka syksy oikein tehdään.


Kurssimme aiheena oli juuret, jota jokaisen täytyi ilmentää omissa kuosisuunnitelmissaa. Itse tulkitsin juurien tarkoittavan jokaisen yksilön omaa alkuperää ja lähtöalueita, joissa he ovat syntyneet ja kasvaneet. Yksi selvimmistä merkeistä kotiseudusta ovat kansallispuvut, jotka vaihtelevat eri alueiden mukaan, kun niitä on valmistettu asuinalueelta saatavien materiaalien, taitojen ja tapojen mukaan. Inspiraation lähteeksi rajautui lopussa suomalaiset kansallispuvut, niissä olevat yksityiskohdat ja korut. Kansallisuuden vahvasti noustessa pintaan annoin tekstiilimallistoni nimeksi Nationall. Mallistossa on 7 kuosia, joiden värivariaatiot vaihtelevat kolmesta viiteen. Malliston kuosit  ovat tarkoitettu joko silkki-, polttopainetuiksi tai kudotuiksi kuosista riippuen.


20140316

“Pass the damn ham, please.” - Harper Lee, To Kill a Mockingbird

Hei moi pöö! Taas yksi viikko on kulunut aivan liian nopeaa vauhtia. Paljon on tullut tehtyä, mutta mikään ei ole jäänyt muistiin. Tänään kuitenkin kauniin sunnuntaiauringon kunniaksi kävin kävelemässä lähimetsässä ja nauttimassa auringon lämpöisistä säteistä. En tiedä oliko tuossa nyt niinkään järkeä, kun nyt 6h myöhemmin kuume on noussut ja olo on suihkun jälkeenkin likainen. En pysty edes lukemaan, kun silmät ovat yhtä karheat kuin hiekkapaperi. Hyvä että television napittaminen jotenkuten onnistuu. Saa nähdä miten huominen massaluento sujuu ja sen jälkeinen dataustunti. Vinkkejä, miten pääsisi kuumeesta nopeasti eroon? Tee ja hunaja ei ainakaan minun tapauksessani auta.
^ Tarttuipa uusi pöytävalo Haaparannasta viikko tapakerin!

20140309

Sunnuntai linssin läpi

Hiihtoloma on jo pulkassa. Eilen palailin Rovaniemen ihmeelliseen talven taikamailmaan takaisin, ja huomenna olisi tarkoitus rantautua luentosalin epämukaville penkeille. Viikko kului akselilla Oulu-Suomussalmi-Oulu-Haparanda eli pahemmin sitä lomalla suoritettavaa löhöilyä ei kertynyt. Tuntuu kuin olisin väsyneempi loman jäljiltä kuin mitä olin ennen lomaa, eikä tämä päivä ole paljoa helpottanut oloa todella oudontuntuisen flunssan johdosta. Loma lomasta olisi ihan jees. Arkeen paluun kunniaksi kokosin sunnuntai-päiväni teille iPhone-kuvina! 
1. Dekoa dekoa dekoa. Yhden kokonaisen päivän olen lukenut tuota samaa Dekon numeroa. Hieman jälkeen olen jäänyt, sillä kyseinen numero oli helmikuun puolelta. 2. Lehden lukeminen kävi niin työstä, että oli pakko pysähtyä välillä katsomaan päivän ohjelmia ja Pinterestin tapahtumia. 3. Hieman lisää Dekoa. 4. Vihdoin ja viimein sain tehtyä kevätsiivouksen ylipursuavaan käsityökoriini. Tavarat tuli järjesteltyä piiloon pahvilaatikkoon.
5. Pahvilaatikot löysivät paikkansa eteisen naulakon alta. Saa nähdä kauanko ne siinä saavat asustaa, sillä rotikalla on paha tapa terrorisoida kaikki pahvilaatikot. Kevätkengät kävelivät puolestaan häkkivarastosta asunnon puolelle odottelemaan kauniita kevätpäiviä. 6. Tico on maukunut koko päivän ja ollut jotenkin levoton, täytyihän pientä siis leikittää useampaankin kertaan. 7. Mitä päivä olisikaan ilman kahvia? Numskis!

8. Iltatee paras T. 9. Pyykkivuori nousi niin huimaa vauhtia eilen, että oli pakko kiivetä sen huipulle ja alkaa louhimaan pienemmäksi. Yhteensä 4 koneellista pyykkiä tuli pestyä ja huomenna jatkuu! 10. Iltahämärissä alkoi iskeä paniikki, kun mitään "hyödyllistä" ei ollut vielä tullut tehtyä. Niimpä tartuin kurssikirjan kansiin ja jatkoin tiivistelmien tekemistä. 11. Opiskelu loppui kuitenkin lyhyeen, kun Moderni perhe iskostui mieleeni ja pakkohan sitä oli ruveta katselemaan. 

Nyt loppuilta jatkuu tuotekonseptoinnin tiiviseltän, Modernin perheen ja jonkin hyvän kirjan parissa! 

20140227

10 faktaa minusta

1. Jos voisin asua missä tahansa, asuisin jossain ylisuuressa kirjastossa, josta löytyy kaikki mahdollinen luettava. Tykkään lukea ylipaljon (ompa siinä taas sana), mutta eniten minua viehättää ne kaikki tarinat, jotka huokuvat kirjan kansien läpi ympäristöön. Kirjastojen tunnelma on vain niin ehdoton rakkauspakkaus! Aah, kuinka paljon ikävöinkään Oulun kaupunginkirjastoa!! 
^ Ding ding, tuo arkkitehtuuri on vain niin kaunista
(Kuvat jostain Googlen ja Kalevan ihmemaasta)

2. Arkkitehtuurista pääsemmekin muotoiluun ja tuotemuotoiluun. Rakastan aivan suunnattomasti Applen tuotteiden muotokieltä. Monet ovat varmasti ajatelleet (mm. veljeni kuuluu tähän kategoriaan), että suunnaton pakkomielteeni Omenaan johtuu sen "muodikkuudesta" ja suuresta hinnasta. Tosiasiassa, kun minä hommasin ensimmäisen MacBookkini, Applen tietokoneet olivat suosiossa vain valokuvaajien ja videoeditoijien keskuudessa. Mietin tuolloin vakavissani valokuvausta ammattina, minkä takia ajauduin OS X:n ihmeelliseen maailmaan. Meidät oli Omenan kanssa selvästi myös luotu toisillemme, sillä jo 7-8 vuotiaana rakastuin ensimmäistä kertaa Applen iMac ja iBook G3 -malleihin tietämättä edes niiden merkkiä. Siitä hetkestä lähtien kyseiset tietokoneet huhuilivat takaraivossani kasvaessani, ja arvatkaa vain sitä riemun ja häkellyksen määrää, kun sain selville, että kyseiset koneet ovat suuresti rakastamani merkin käsialaa. Tämän kohtalon lisäksi saan mielihyvää käyttäessäni Omenaa. Aika kaksimielisen kuuloista, mutta kyllä, saan kiksejä siitä kuinka hyvin tuotteet ensinnäkin toimivat yhdessä vaivattomasti ja toisekseen miltä ne näyttävät niin ulkomuodoiltaan kuin käyttöjärjestelmältäänkin. Lisäksi alumiini on vain niin rakastettava materiaali, hox hox- koko Omenaperheeni muodostuu vain alumiinisista jäsenistä, paitsi veljeltä saama ottopoikani, jonka kotiutin rakkaudenpuutteen vuoksi. 

3. Hintavista tuotteista puheenollen, minulla on myös pakkomielle designiin. Ja oikeasti tämä näkyy erittäin pakkomielteisin elkein. Kauniin muotokielen lisäksi tuotteesta tekee houkuttelevamman sen korkea hinta. En tykkää ostaa mitään halpoja tavaroita, koska ne eivät ole laadukkaasti tehtyjä ja rikkoutuvat alta aikayksikön. Kuten vanhoina hyvinä aikoina on ollut tapana, myös minä suosin tuotteita, jotka kestävät sukupolvelta toiselle. Näin ostaessani kalliimpaa, säästän. 

4. Puhuisimmeko seuraavaksi vaikka vaatteista? Mekot, villatakit ja huivit. En haluaisi pukeutua mihinkään muuhun kuin mekkoihin, villatakkeihin ja huiveihin. Inhoan kesää ja kevättä siinä mielessä, kun joudun pikkuhiljaa vähentämään vaatetustani ja kerrospukeutuminen vaihtuu pelkäksi yhdeksi kangaskerraksi. Kesä on minulle yhtäkuin tylsyyden kulta-aika. Talvella voin tehdä yhdestä mekosta vaikka kuinka monta erilaista asua vaihtamalla pelkästään huivia tai päällä olevaa paitaa. Kesällä se yksi mekko näyttää aina samalta eikä siinä mitkään korut auta. Kengillä toki saa ilmettä huolettomasta tyylitellympään, mutta ei se voita ihanan lämmintä ja pehmoista kerrospukeutumista. Plussana mekoissa on myös niiden helppous. Mekon voi vain äkkiä suhauttaa päälle ja ulkonäkö on siisti ilman, että tarvitsee nähdä vaivaa. Siistiydestä huolimatta mekko on kuitenkin maailman mukavin ja rennoin asu mitä voi ollakaan - mikään ei purista, on kuin ei olisi mitään päällä ollenkaan.  Ah, miksi naiset halusivat 1900-luvun alussa muuntautua miehiksi ja alkaa käyttämään ärsyttäviä housuja?!! Voisimme nykypäivänäkin kävellä niissä ihanissa kermakakkumekoissa kaduilla ilman että kukaan luokittelisi hulluksi. No mutta en tuomitse, ihminen on erehtyväinen. Saimmehan tuolloin sentään ihanan Coco Chanelin eli tämä kuittaa kermakakkutylliunelmat.

5. Jotta tämä homma ei menisi liian materialismipainotteiseksi niin voisin kertoa jotain persoonastani.  Oon tosi huono suunnittelemaan tehtäviä asioita. Aikataulutukset ym. onnistuu, mutta kun hommaksi tulee tehtävä, jossa pitää toteuttaa idea, niin en koskaan jaksa miettiä ja harkita puolet ajasta ja vasta sitten alkaa toteuttamaan. Oon aina ollu se joka on vaan touhottanu miten sattuu kaiken. Muistan kun joskus yläasteella kässäntunnillakin opettaja valitti kun en tehny villasukista 10 silmukan mallitilkkua ensiksi. Jouduin purkamaan alotuksen vaikka kuinka monesti, kun eka tuli liian pieni suuaukko ja sitten liian iso ja sit taas liian pieni. Mut hei haloo! Oon neulonu siitä lähin ku oon ollu 5, emmie ala enää miettii et miten tää homma toimii! Tästä suunnittelemattomuudestani johtuen kyllästyn myös tosi helposti. En vaan jaksa jauhaa yhtä asiaa kovinkaan pitkään.

6. Joo eli tuosta äsköisestä varmaan jo pysty lukemaan rivien välistä. Oon aika itsepäinen. Mulla on vaan niin vahva tieto omista kyvyistäni, tavoistaini ja tottumuksistani, etten pysty alistuu toisten tavoille. Hyvähän sitä on jälkikäteen miettiä, miksi käsityönopettajat ei oo koskaan tykänny musta, kun oon aina vängänny vastaan ja tehny kaiken omin päin. Plus oon ongelmakohissa kysyny aina apua vaan äidiltäni, sillä oma äiti tietää aina parhaiten! Mulla ei vaan oo koskaan ollu arvostusta käsityönopettajia kohtaan. Kun tavat on liian erilaiset eikä toinenkaan osapuoli rupea alistumaan minulle, en minäkään alistu toiselle. Melkonen jääräpää eli sukuuni olen todellakin tullut. Käsirysystä saan aina väännettyä kolmannen maailmansodan, ja tottakai se täytyy aina voittaa. 

7. Otan monesti epäkohteliaisuudet itseäni kohtaan läppänä ja vaan nauran ja nyökyttelen, että joo näin on. Kuitenkin mietin ja pyörittelen heittoja kauan mielessäni ja monesti alan suuttumaan vasta monen tunnin päästä, seuraavana päivänä tai viikon päästä. Mulla ei siis oo kovin hyvä reagointikyky puhuttuun viestintään. Minun on tosi vaikea rekisteröidä sanoja yks kaks ja sen takia kirjallinen kommunikointi on itselleni helpompaa. Tuosta suuttumisesta vielä, että vaikka alan suuttumaan jollekin ihmiselle, sitä en kuitenkaan tee, koska en enää kehtaa. Miksi yhtäkkiä heittää hernettä nenään ja antaa toisen ihmetellä mikä toiselle tuli. Tää ominaisuus ärsyttää itseäni tosi paljon, sillä tuntuu kuin olisin jokin heittopussi. En koskaan suutu, en koskaan pahastu. Jos kuitenkin käy niin, että pääsen pahastumaan ja näyttämään sen, en jaksa kuitenkaan mieleltäni sitä kovinkaan kauan. Kuitenkin saatan käyttäytyä kuin olisin loukkaantunut toista kohtaan pitemmänkin aikaa. Aika outo kombo, mutta minkäs teet, kun on tottunut näyttämään erejä tunteita kuin mitä oikeasti tuntee.

8. Tästä tekstistä voisi kirjoittaa kohta jonkun novellin. Joskus minulta tulee tekstiä kerralla monen päivän osalta ja joskus en saa sanotuksi mitään. Korvaan puhumattomuuteni ryöppyyn puhumalla. Harrastan myös monologia toisten ihmisen kanssa. Tarkoitan tällä siis sitä, että kun puhun jollekulle, vastaan itse toiselle antamiini kysymyksiin. 

9.  Teen monesti asioita yhtäaikaa. Katson tv:tä, kuuntelen musiikkia, luen, olen netissä, neulon... Parhaimmillaan jopa kaikkea samalla hetkellä, mutta yleensä kolmea listasta. Minun on vaan vaikea keskittyä esimerkiksi pelkkään kuuntelemiseen, joten minulla on oikeastaan pakko olla jotain hyötyä käsille. Mättöluennot ovat tästä syystä tuskaa, sillä ensimmäisen 30 min jälkeen kiinnostus on miinus miljoona. Muistan myös paremmin asioita, kun teen ja kuuntelen samaan aikaan. Monet ovat valittaneet tästä minulle, sillä näyttää etten kuuntele toisia, mutta yksinkertaisesti muistini on parempi, kun käytän pelkkää kuuloa enkä katso puhujaan. Kun keskityn käsilläni ja silmilläni johonkin muuhun, kuuntelen intensiivisemmin ääniä, joten sanat jäävät helpommin mieleeni, kun mieleni ei harhaile seuraavan ruokailun ateriavalintaan. 

10. Lopuksi. Mitäpä olisi mikään ilman ruokaa! Voisin elää pelkällä maidolla, kananmunilla, viilillä, hillolla ja suklaalla. Muuta en tarvitsisi. Vain nuo viisi ruoka-ainetta. Syön kananmunia suunnilleen joka päivä kaksi kappaletta, joskus menee kolmaskin. Munaholisti mikä munaholisti. Suklaa on myös yksi suurimmista synneistäni. Paitsiettäää... En ajattele sitä synniksi. Annan itseni syödä niin paljon suklaata kuin milloinkin huvittaa, ja yleensä se menee silleen, että mätän tuota maukasta kultaa viikon verran minkä jälkeen on muutaman viikon tauko ja taas mennään. Silloin kun en syö suklaata tai kananmunia, syön viiliä hillolla. Lakka- tai mustikkahillo, mmmmmm! Pienestä pitäen viili on vedetty hillopäällysteellä. Sopiva yhdistelmä makeaa ja hapanta, täydellistä. Ainiin, ei saa tietenkään unohtaa kahvia. Kahvi, tuo elämän eliksiiri!


Nyt on teidän vuoronne paljastaa 10 asiaa itsestänne! 

20140226

Koska huiveja ei koskaan voi olla liikaa


_DSC0046
Neulomosta hyvää päivää! Täällä ollaan istuttu puikkojen ja koukkujen takana ties kuinka monta tuntia viimeisen viikon aikana. Valmiiksi on tullut monenmoista ja keskeneräisenä on vielä useampi arjen pehmennys. Tarkoituksenani on ollut kuluttaa lankavarastoani järkeviin käyttötarkoituksiin.  Huivithan ei tähän kategoriaan varsinaisesti kuulu, sillä minulta löytyy jo useita kymmeniä yksilöitä komeroni pohjalta. Joka paikka suorastaan pursuaa pelkkiä huiveja. Tämän huivin sain juuri ja juuri neulottua Pirtin Kehräämön langasta, josta minulla ei ole enää hajuakaan mitä mallia se oli (valitettavasti, olisin itsekin tarvinnut lisää). Paitsi muodoltaan niin myös väriltäänkin huivi on ainakin itselleni hieman erikoinen. Pidän erittäin paljon oransseista sävyistä ja mietinkin syökö tämä hiuksistani sävyä tai tuleeko minusta liian oranssi tämän ja oranssin takkini kanssa. Yksivärinen huivi olisi saattanutkin olla hieman blaah, mutta tämän langan kaunis liukuvärjäys murretun vaaleanoranssista tummanoranssiin sopii monen värin kanssa, mukaanluettuna oranssien hiusteni ja takkini! 
_DSC0019_DSC0015
(^ Hullunsilmäni iskee jälleen! En tajua, miksi aina nostan toista poskeani, mikä tekee silmäni alle mielettömän pussin ja näytän ihan mielisairaalta..)
_DSC0030

P.S. Jos joku sattumoisin on Rovaniemellä aikavälillä maaliskuu niin poiketkaa Roin Muotoiluhuoneella (Ainonkatu 1)! Siellä on näyttely meidän Painokangas II -kurssin lopputöistä!! 

20140216

"Sunday clears away the rust of the whole week." -Joseph Addison

Knitting
Kerrankin sain pienen hengähdystauon kiireisten viikkojen keskeltä. Tänään olin hieman itsekäs ja olin tekemättä oikeastaan mitään kursseihin liittyvää sekä keskityin vain lepäämiseen ja nauttimiseen. Muun muassa kahvia, teetä, kunnollista ruokaa, neulontaa, hyviä ohjelmia sekä viereisen hiihtoladun valloittamista. Tuntuu hyvältä välillä vain olla, eikä kokoajan kuluttaa itseään kurssitöiden parissa. Kaikki hauska loppuu kuitenkin lyhyeen, ja niinhän on myös minun matkattava kahdelle luennolle (joista toinen kestää VIISI tuntia), minkä jälkeen ilta taitaa mennä kankaan maalaamisessa. Onneksi tämän viikon jälkeen kuitenkin helpottaa vähäksi aikaa! 

20140213

Viikonloppu keskellä viikkoa

Viimeisimmät kaksi päivää ovat olleet luentovapaata, tai kuten rakas painokangasopettajamme sanoisi: itsenäisen työn päiviä. Äääh kuinka inhoankaan tuota termiä, aivan kuin olisimme jotain orjia, jotka eivät saa käyttää vapaapäiviään muuten kuin kurssitöitä tekemällä. Jokatapauksessa kurssitöihinhän nämä vapaat tunnit kuitenkin menivät. Kaksi päivää, missio painokangas- ja kudontastudio. On kyllä aivan erikiva tehdä hommia, kun ei ole opettajat niskan takana hengittämässä ja arvostelemassa, jos sattuukin seistahtumaan. Eilen saldoksi kertyi kaksi maalattua kangasta, seulan valotus ja pesu sekä X määrä kudottuja mallitilkkuja. Tänään otin hieman rennommin ja kudoin pelkästään kasan mallitilkkuja, autoin etsaamaan kaverini kankaan sekä kiinnitin värin toiseen eilen maalattuun kankaaseen. 
Hahaa, tämän kuvan ottohetkellä eräs kanssaopiskelijani yritti kuivattaa takana olevaa kangasta hiustenkuivaajalla. Epätoivoinen yritys, en ole varma jättikö hän sen kesken vai painoiko hän hieman märkään kankaaseen. Epätoivoiset opiskelijat ry. Kaikkea hauskaa sitä tapahtuu, kun ei ole kissa vahtimassa! 


Päivittelin myös instaan muutamat näpsyt. (@Andynen !!!!)

Kannattaa kangasta värjätessä muistaa myös suojahanskat, muuten voi käydä näin! Veikkasin, että minulla tulee olemaan seuraavan viikon ajan siniset kädet, mutta onneksi seuraavana päivänä väri oli kulunut jo lähes kokonaan pois. 

Huominen sitten jatkuukin samoissa merkeissä. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, seuraavat pari viikkoa kuluu kankaanpainanataan ja kudontaan sekä erään teollisen muotoilun kurssin lopputyön tekemiseen. Loma olisi kyllä tarpeen!

Lopputuloksista on luvassa juttua myöhemmin. Stay tuned!

20140210

Nanomainen päivitys


Nanoakvaarioni sai neljä pienen pientä asukkia noin viikko takaperin. Tarkoituksena olisi täyttää tämä allas erimerkkisillä ravuilla ja ehkä jopa parvella joitain pieniä, uivia kaloja. Alkuperäisesti asukkeja oli suunnitteilla kantaa säkki kaupalla Oulu- & Ruotsi-visiitiltäni, mutta altaassa oleva kanto alkoi keräämään niin paljon bakteerikasvustoa pintaansa, että oli pakko hankkia jotakin sitä syövää. Allas oli nimittäin melko kamalan näköinen, etten itsekään pystynyt kuin pitkällä tikulla vettä koskettamaan. Kirsikkasukaravut ovat onnekseni näyttäneet syövän limaa melko hyvin eli parempaan suuntaan ollaan menossa. Vihdoinkin pystyn taas jatkamaan keskenjäänyttä sisustusprokkistani!


Tästä touhusta ei oikeasti ole tulossa loppua. Haaveeksi isomman malawilan kanssa on nyt tullut iso seura-allas! Tätä hinkua ei myöskään helpota se, että porukoitteni akvaarion lehtikalat ovat munineet eilen... Ilmainen kalaparvi kuulostaisi niin mehukkaalta. Joudun kohta vuokraamaan erillisen kämpän kaikille näille tankeilleni. Kissakin tykkää, kun on paljon lämpimiä akvaariovaloja, joiden päällä nukkua.

20140209

Puolentoista vuoden odous on viimeinkin päättynyt!

Perjantaina koitti viimeinkin se päivä, kun pääsin kokeilemaan jacquard-kudontaa. Olen odottanut tuota hetkeä viimeiset kaksi vuotta aivan intona ja täytyy sanoa etten joutunut pettymään! Kurssiimmehan ei varsinaisesti kuuluisi jacquard-kudonta, mutta saimme kuitenkin mahdollisuuden kokeilla tätä ihanaa menetelmää mallitilkkujen avulla, jotka saa halutessaan sisällyttää mallistoomme. Rakkauteni jacquard-kudottuihin kankaisiin vain kasvoi ja kasvoi vierittäessäni sukkulaa loimilankojen välistä. (Innoissani sain jopa sukkulan jumiin loimilankojen väliin.. Tekevälle sattuu!) 


Jacquard-menetelmällä siis pystytään saamaan lähes valokuvantarkkaa kangasta. Esimerkiksi yliopistomme kutomakoneessa on 1320 lankaa 70 sentin leveydellä, mikä tekee noin 19 lankaa sentille. Vastaavasti normaaleissa kangaspuissa olemme käyttäneet suunnilleen neljää lankaa sentillä. Jälki on siis todella tarkka, mikä mahdollistaa yksityiskohtaisempien kuvioiden kutomisen.


Kuinka nyt odotankaan ensi syksyn jacquard-kurssia! Mielessäni pyörii jo läjäpäin ideoita, joita haluan toteuttaa. Täytynee kysellä saisiko tuota konetta mahdollisesti hyötykäyttää kevään aikana. 

20140205

Laboratoriofetissi

Ensiksi Chemex-kahvinkeitin, nyt Pentan Labo-valaisin. Oi miksi minua viehättää eniten tuotteet, joiden muotokieli pohjautuu laboratorioon? Kohta koko asuntoni on muuttunut laboratorioksi! 
Tämän borosilikaattilasista valmistetun valaisimen ovat suunnitelleet Daniel Debiasi ja Frederico Sandri, ja täytyy sanoa, että tämä oli rakkautta ensisilmäyksellä. Yksinkertaisuudessaan täydellinen. Tuotteen muotokieli on niin helppo, että siihen uppoutuu ja jää katselemaan, eikä siitä mitenkään voi saada tarpeekseen. Kolmen eri koon (33cm, 55cm ja 149cm) ansiosta tämä valaisin sopii erinomaisesti niin työpöydälle, tunnelmavaloksi kuin lukulampuksi. Muuntautumiskykyä siis löytyy! 

Seuraava design-hankinta, check!

Lisää Labo-valaisimesta voi lukea täältä.


20140130

Huutoa, itkua ja kiroilua merimiehen tapaan

Syksyllä osallistuin teollisen muotoilun sivuaineen puitteissa 3D-mallinnus -kurssille, jonka tarkoituksena oli oppia käyttämään Rhinoceros-ohjelmaa. Kurssin alusta ei oikein tunnostanut tulevan mitään, en ollut koskaan aikaisemmin käyttänyt 3D-mallinnusta missään ja ohjelmat olivat täysin tuntemattomia. Lisäksi kaikki työkalut olivat aina hukassa emmekä muistaneet ystäväni kanssa mikä työkalu teki mitäkin. Opettajalta kyselemämme apukin oli aluksi sitä, että hän tuli takapenkkirivistömme taakse katsomaan ja huvittumaan itsekseen minun ja kanssaopiskelijani toilailuille (aka huudoille, itkuille ja kiroilulle). Alku oli suoraan sanottuna täysi katastrofi ja olimme täysin paniikissa kurssin kanssa. Alkuvaikeuksien jälkeen tajusimme kuitenkin alkaa kirjoittamaan paperille ylös ohjeet jokaiselle vaiheelle ja harjoitustyölle. Tämä oli suoranainen pelastus! Kurssin itsenäiset tehtävät alkoivat sujumaan ilman ongelmia ja työkalut alkoivat jäämään mieleen, mikä teki opetuksen seuraamisesta huomattavasti helpompaa. 


Kurssin lopputyönä oli tarkoituksena tehdä kahden korun korusarja, korurasia, ympäristö ja rendaus eli valita materiaalit, oikeanlainen valaistus mallinnuskuvaa varten ja itse mallinnuskuvan tekeminen. Oman työni innoittajana toimi barokin runsaat kasviaiheet ja koukerot. Homma oli suht helppo ainakin itselleni, tein yhden motiivin, kopioin sitä ja taivuttelin niitä eri suuntiin. Lopuksi tappelin useampaan kertaan helmi-yksityiskohtien kanssa. Neljässä kerroksessa olevien yksityiskohtien täytyi olla juuri oikeassa paikassa, jotta lopputuloksesta tulisi halutun kaltainen. Onneksi tässäkin riitti saada vain yksi helmi valmiiksi, kun loput pystyi kopioimaan ja skaalaamaan sopivan kokoisiksi. 


Itseäni jäi harmittamaan syvästi koneiden huono suorituskyky, kun en saanut tehtyä lähellekään yhtä koristeellista tuoteperhettä kuin olisin halunnut. Kompromissejä, kompromissejä... Tietokoneen lagailun takia korurasia jäi alpuperäistä tarkoitusta pelkistetymmäksi, kun en pystynyt enää muokkaamaan rasian kantta millään lailla. Minun täytyi jopa poistaa rasian kyljessä olevia koristeita, kun koneen muisti ei riittänyt enää pyörittämään tuota kaikkea informaation määrää. Tiedän, että olisin pystynyt paljon parempaan, mutta täytyy kuitenkin tyytyä siihen, mitä sattui saamaan sillä hetkellä. Olenpahan ainakin oppinut ohjelman käytön ja tästä on helppo jatkaa oman alani 3D-mallinnusohjelman pariin.


20140126

Uusi ulkoasu

Yllätys! Yön aikana on tapahtunut ihmeitä. Innostuin hieman päivittämään blogini ulkoasua, olihan entinen ehtinyt olla jo jonkin aikaa. Muutosta ei kuitenkaan tapahtunut kovinkaan paljoa, sillä valkoharmaa-teema on vain niin minua. Välilehdet ja vasen palkki ovat puolestaan uutta, vastaavasti alhaalta katosi läjäpäin tektilaatikoita. Vielä pitäisi kuvaa päivitellä tai ylipäätään lisäät ja sitten voilà!

20140125

Projekti nanoakvaario

Komerossani on ollut jo jonkin aikaa tyhjillään malawieni poikasaltaaksi tarkoitettu 40 litrainen akvaario. Pari viikkoa sitten pienen vedenalaisen valtakuntani eräs pariskunta päätti munia, joten jouduin kipuamaan komeron ylähyllylle saadakseni tankin alas. Siinä jonkin aikaa kypsytettyäni allasta huomasin kuitenkin, että minulla ei ole toimivaa lämmitintä ja muutenkin sisustuksen puolesta oli hieman vajavaisuutta. Yleisen laiskuuden ja ajanpuutteen takia en jaksanut lähteä toiselle puolelle kaupunkia metsästämään näitä puuttuvia tavaroita, joten homma sitten jäi.

_DSC0008

Jokin aika sitten innostuin kuitenkin nanoakvaarioista ja sain ideakseni käyttää omistamaani allasta nanokäytössä. Annas siis olla, en pelkästään joutunut kulkeutumaan kaupungin toiselle laidalle vaan myös 20 euron lämmitin muuttui 70 euron tarvikkeiksi ja sisustustavaroiksi, kaloista vielä puhumattakaan... Sisustuksen kannalta kuitenkin pieni sijoitus ei kuitenkaan ole koskaan liikaa! Vaikka allas ei ole vielä lähelläkään valmis, tuntuu olohuone jo paljon mukavammalta ja kotoisammalta paikalta, kun sain täytettyä tuota erästä tyhjää nurkkaa. Äitinikin ehti jo kuittailla, kun olen hänelle aina valittanut lapsuudenkotonani olevista lukuisista akvaarioista, ja olen nyt itse päätynyt tälle samaiselle tielle - malawilan perustamisesta ei ole kulunutkaan kuin vaivaiset viisi kuukautta. Isompaa tankkiakin jo murusilleni haaveilen, 200 litraa on nimittäin aivan liian vähän!! Anyway, nyt sitten vain odotellaan ensiviikon kasvilähetystä ja sitten hiihtolomaa, jolloin suunnaksi tulee Oulun ja Haaparannan eläinkaupat ja kohteeksi ravut ja pienet parvikalat! Suunnitelmat akvaarion sisustuksesta ovat melko mielenkiintoiset (ja aika kokeelliset), minkä takia en teilannut koko tätä ideaa, mikä oli melko lähellä sillä opiskelijabudjetti. Tavoitteenani akvaarioissani on tehdä jokaiseen altaaseen jotain erikoista, eikä vain heittää jotain nättiä kasvia sinne tänne ja tuonne, vaan luoda jokin hieno esteettisesti mielenkiintoinen jippo.

Lisää vedenalaista taidetta löydät täältä.