Viimeaikoina on ollut ihan mielettömästi monenlaista hommaa. Perus tylsien massaluentojen, niiden kurssitöiden ja ruotsinopiskelun lisäksi To Do -listalla on ollut Lapin Keskussairaalan erään taukohuoneen sisustussuunnittelua sekä julkisen tilan tekstiilien ja tämän vuoden Habitaren Lapin yliopiston Sisustus- ja tekstiilimuotoilijoiden oman messuosaston suunnittelua. Ihanat kevätpäivät ovat onneksi pystyneet pitämään mieleni ihan jossain muualla kuin stressitilanteessa ja ovat tehneet jokaisesta ylityöllistetystä päivästä ihanan levollisen. (Taino eihän mikään ylityöllistelyltä ole tuntunut, kun suurimman osan töistä on saanut tehdä kotona, siihen omaan nopeaan tahtiin kahvia ja teetä juoden.) Myös tämä luovaakin luovempi työskentely, jossa opettajat ja muut kanssaopiskelijat eivät ole työskenneltäessä hengittämässä niskaan, on saanut minut jopa innostumaan erityisesti tekstiilisuunnittelusta. Ensireaktio tuolle sisustussuunnittelun kurssiin kuulumattomalle osa-alueelle oli niin huiman tympääntynyt, että itsekin olen yllättynyt työn lopputuloksesta. Ylitin itseni mennen, tullen ja palatessa, kun en ole tuhlannut mietettäkään kuosin kuosille. Tässä se taas nähdään, että oma tapa paras tapa! Kaikki ovat aina valittaneet minulle touhottamisestani ja tuosta johtuvasta suunnittelemattomuudesta, mutta kerrankin voin sanoa, että näistä ominaisuuksista on ollut vain hyötyä. En olisi osannut koskaan kuvitellakaan, mihin kaikkeen Photoshop saa kuosit taipumaan, vaikka ohjelmaa olen käyttänyt jo yläasteelta asti. (Uusi rakkauteni: Filtterit <3) Loppuviikoksi saa melkeinpä kyllä heittää suunnittelutyöt narikkaan, kun täytyy luoda erittäin luovaa tekstiä muutamaan prosessipäiväkirjaan ja gradu-tekstitarkasteluesseeseen. Entä jos vaan ei halua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti